Osan ilmestymisessä kesti todella kauan. Anteeksi. ;___;
Peli bugitti paljon. Mun piti tehdä ensiksi kolme uutta Melanieta, aina peli bugitti. Sitten tein vihdoin ja viimein uuden naapuruston. Melanie oli kuollut ja kuopattu, sekä koko alkuperäinen idea. Siispä kuvioihin astui Melody. Alkuperäisen idean muutin kokonaan.
Tässä osassa kuvat on otettu pelin kameralla, seuraavissa osissa otan PrintScreenillä. Kirjoitustyylinikin tulee olemaan erilaista, mitä olin meinannut. Ensimmäisessä osassa tapahtumat menevät nopeasti. Halusin saada alkuhössötykset pois alta. Ja kyllä, alkukin on erilainen kuin monissa muissa legacyissa.  Toivottavasti silti pidätte. :---)


Kesä alkoi olla ohi myös Landsbyssa. Elettiin jo elokuun puolessavälissä ja puiden lehdet alkoivat vaihtaa väriään syksyn eri sävyihin. Muuttolinnut kokoontuivat ja tekivät lähtöään pois talven tieltä, etelään. Ilmassa tuntui vielä edelliskesän lämpimät jäännökset.


Hän istui pihallaan, puun juurella ihailemassa luontoa ympärillään. Luontoa, joka muuttui päivä päivältä syksyisemmäksi. Syksy oli aina niin haikeaa ja erilaista aikaa. Eikä tämäkään syksy poikkea muista.

XXXX


"Mitä! Sä oot taas jäämässä ylitöihin? Ja sullahan oli joku yllätyskin mulle..? No joojoo, ei sille nyt kai mitää voi. Tuut sit reilun tunnin pääst. Okei. Nähään sit", puuskahdin Tedille puhelimeen hivenen närkästyneenä. Se mies oli nykään tosi useesti ylitöissä.. Tai, enhän mä tiedä missä se oikeasti oli. Enkä mä kehdannut kysyäkään, kun se silti välitti musta.


Muistelen useasti, kuinka me Tedin kanssa tavattiin. Se oli sillon puoli vuotta sitten, keväällä. Kun mä olin uusi koko paikkakunnalla. Kävin sen yhden kerran Laulumajassa - mukamas 'villissä' illanviettopaikassa - ja bongasin Tedin heti muiden illanviettäjien seasta. Mun on aina pakko hymyillä, kun muistelen sen hiukan harakanpesää muistuttavia hiuksia ja vanhoja - kai sen papalta perittyjä - laseja joita se ei ottanu sillon illan aikana kertaakaan pois.


Ja kun me ruvettiin tapailemaan sen illan jälkeen. Tedin parta kutitti aina mun poskea sen kuiskaillessa mun korvaan kuinka paljon se musta tykkää, tai sen suudellessa mua. Mä ihastuin siihen mieheen sillon heti, ja ihan täysillä.


Nyt se on mun miesystävä, virallisesti. Taino avopuoliso, saman katon allahan me asutaan. Heti kun Ted muutti mun luo, mä vein sen parturiin ja kierrätin vaatekaupoissa. Se nuoreni ainakin viis vuotta, ellei enemmänkin.

XXXX



"Tulithan sä vihdoinkin, mulla oli jo ikävä mun omaa Teddy-karhua", sanoin Tedille tämän tullessa vihdoinkin töistä kotiin. Mä en voinut olla siitä erossa pitkään, se oli niin ihana.
"Joo, mullakin oli sua ikävä. Mulla on myös..eh..nälkä. Mennään syömään--?" Mä arvasin, sillä miehellä oli aina nälkä. No, ihan sama. En mäkään ollut illallista vielä syönyt.

Meillä oli taas kotoisasti valmis-juustohampurilaisia illalliseksi. En mä jaksanu tehä muutakaan, ja Tedillekin hampurilaiset maistuivat. Mä pistin illallisen aikana useasti merkille, että Ted oli jotenkin vaitonaisempi kuin yleensä. 
"Onks sul kaikki hyvin?"  mun oli pakko kysyä. En kestänyt katella sen jotenkin, jotenkin jännittynyttä ilmettä.


"Hei, mulla ei oo kaikki hyvin. Mä oon valmistautumassa mun elämäni jännittävimpään ja suurimpaan koitokseen, joka saattaa ihan oikeesti pilata mun elämän", se selitti mulle ja mä kuuntelin.

"Hei, mä en malta olla sanomatta, tai no, kysymät--"
-"Sanomatta mitä!?"



Kun Ted kaivoi jostain taskun pohjaltaan suuren, mustasamettisen rasian, en voinut olla heittämättä käsiä mun suuni eteen.



"Melody, tuletko vaimokseni?"
Kuulin vaan etäisesti Tedin kysymyksen. Samettirasiassa oleva sormus oli upea, se oli varmaan maksanu omaisuuden. Mä ihastelin sitä, ja sitä kuinka keittiön lampun valonsäteet saivat sen säihkymään.
"Melody?" Ted kysyi kärsimättömästi. 
-"Ai mitä? Joo on se kaunis kiitos!"
"Siis sä tuut mun vaimoks?"
-"Vaimoks!?"
"No niin, sitähän mä sulta kysyin. Ja siks mä sen sormuksen annoi--"
-"Tottakai mä tuun!"


Jos totta puhutaan, Ted yllätti mut ihan täysin sen kosiessa mua. Eihän me oltu tunnettu, kun puoli vuotta. Mutta ketä se haittaa? Ei mua ainakaan.
Illallisen syömisessä kesti kauan. Hampurilaiset oli jo ihan kylmiä, kun mä sain viimeisen palan kurkusta alas. Me vaan Tedin kanssa istuttiin vastakkain, mun lämmin käsi Tedin viileässä kädessä.

XXXX